Sipulin sisin kerros muodostuu sisäisestä infrastruktuurista, kuten toimistoista, tietokoneista, omista palvelimista ja ulkopuolisista palvelimista siltä osin kuin Nordic Morning niitä käyttää. Seuraavalla kehällä ovat konsernin ja sen sidosryhmien välinen sähköinen viestintä, kuten tulevat ja lähtevät sähköpostit, puhelut ja tekstiviestit. Ulkokehällä ovat Nordic Morningin tarjoamat digitaaliset palvelut.

"Tällä hetkellä pystymme laskemaan sisimmän kehän aiheuttamat ympäristövaikutukset lukuun ottamatta ulkopuolisia palvelimia. Sähköisen viestinnän osalta pystymme raportoimaan määrät eli esimerkiksi meiltä lähtevät sähköpostit ja puhelut, mutta emme niiden ympäristövaikutuksia. Palveluista pystymme laskemaan sen, mitä niiden tuottaminen meillä on aiheuttanut", summaa Mika Ruuskanen.

"Ja oman elektroniikkajätteemme, joka kokonaisuudessaan toimitetaan Kuusakoskelle kierrätettäviksi ja asiallisesti hävitettäviksi", lisää Arto Salminen. 

Mika Ruuskasen mukaan Nordic Morning on digitaalisen ekojalanjälkensä määrittämisessä ”vasta alkuvaiheessa”. Hän toivoisi, että konsernissa pystyttäisiin laskemaan ja raportoimaan ainakin omassa vaikutuspiirissä olevat ympäristötiedot. Siihen tarvittaisiin tiedot ulkopuolisilta palvelimien ylläpitäjiltä, mutta toistaiseksi energiankulutuksen mittaaminen kohdistettuna konsernin palvelimiin ei ole mahdollista. Sen sijaan konesalikohtainen energiatehokkuus on tiedossa.

Tietyllä tarkkuudella pystytään laskemaan myös esimerkiksi jonkin digitaalisen kampanjan tuottamisen energiankulutus ja muut ympäristövaikutukset. Niistä suurin osa muodostuu nimittäin siinä toimistossa, missä kampanja suunnitellaan ja toteutetaan. Tehostamalla toimiston sähkön ja lämmön käyttöä, tukemalla työntekijöiden ekotehokkaita työmatkoja ja pyrkimällä vähentämään jätteiden muodostumista voidaan palvelujen tuottamisen ympäristökuormaa alentaa suhteellisen paljon.

Kampanjan käytön aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin valmistaja voi sen sijaan vaikuttaa vain rajallisesti.

"Digitaalisille palveluille tyypillistä on, että niitä ei tallenneta omalle koneelle, vaan niitä käytetään jollakin mobiililla laitteella uudelleen ja uudelleen. Ja mitä nopeampia verkkoja ja mitä tehokkaampia laitteita, sitä enemmän rakennetaan 'raskaita' palveluja", kuvaa Arto Salminen. "Onko tämä ympäristön kannalta hyvä vai huono, sitä emme tiedä."

"Ja mitä kiinnostavampi ja parempi palvelu tai tuote, sitä enemmän sitä ladataan, käytetään ja luetaan", lisää Mika Ruuskanen. "Se on myös palveluntarjoajan halu." Mutta onko tämä olennaista ympäristön kannalta?

Olennaista on ainakin se, että jokainen digitaalisen palvelun elinkaaren aikainen toimija tuottajasta käyttäjään hoitaisi oman tonttinsa mahdollisimman ekotehokkaasti. Globaalilla tasolla ratkaisevaa on käyttämämme energian alkuperä: mitä enemmän uusiutuvaa, sitä parempi. Ehkä tulevaisuudessa viestintäkonserni voi kertoa myös vähiten kuormittavat käyttötottumukset kullekin tarjoamalleen palvelulle. Vähän niin kuin vaatevalmistaja: hän ei ole suoraan vastuussa siitä, miten pitkään kuluttaja käyttää vaatetta, miten hän sen pesee ja kierrättääkö hän sen. Mutta valmistaja voi neuvoa, millainen pesutapa kuormittaa ympäristöä vähiten; hän voi vaikuttaa vaatteen kestävyyteen ja kierrätettävyyteen materiaalivalinnoilla ja suunnittelulla. Ehkä ekotehokkuusmerkinnästä tulee jossakin vaiheessa digipalvelujen kilpailukeino?

Teksti: Sari Kuvaja, yritysvastuun ja viestinnän asiantuntija